Käsitteenä sosiaali- ja terveysasema on nykyistä terveyskeskusta suurempi kokonaisuus. Tällaista aluesairaalan ja terveyskeskuksen välimuotoa ei voi joka kunnassa olla, mutta tällaisen lähipiste, missä on terveydenhuollon vastaanottotoimintaa ja etäyhteysmahdollisuudet esimerkiksi erikoislääkärin tai sosiaalityöntekijän etävastaanottoon tai jaksoittaiseen läsnäolopäivään voisi laajemminkin olla.
Vaikuttavuus keskitetyllä moniammatillisella yksiköllä on parempi kuin pienellä yksiköllä, millä ei ole mahdollisuutta erikoistoimintoihin. Ilman toimintojen tehostamista ja nykyisten kuntarajojen välistä osaoptimoinnin purkua ei ole mahdollista saada uudistukselta toivottuja säästöjä. Joka kunnassa tulisi kuitenkin olla lähipalvelupiste, missä myös laajat sosiaalityön sekä erikoislääkärien konsultaatiomahdollisuudet ja ajoittaista laajempaa vastaanottotoimintaa.
Keskittäminen heikentää palveluiden saavutettavuutta, mutta yleensä parantaa niiden laatua. Näiden kahden näkökulman välillä tarvitsee käydä jatkuvaa dialogia kokonaiskuvan puolesta. Nykyisen palvelurakenteen keskittämistä kuitenkin jossain määrin tarvitaan, jos halutaan uudistuksesta toivottuja säästöjä.
Lähisairaaloille taas löytyy perustelut, sillä usein on tehokkaampaa hoitaa yksinkertaisemmat polikliiniset operaatiot lähempänä ihmisiä – varsinkin jos yksikössä ei ole tyhjäkäyntiä. Työikäisillä matkoihin käytetty aika on helposti pois työpanoksesta ja ikääntyneillä tai huonosti liikkuvilla taas kuluja tulee paljon kuljetuspalveluiden käytöstä.
Ylipäätään hoivan tarve tulee lisääntymään lähivuosina, joten hyvin toimivien yksiköiden alas ajaminen ei ole perusteltua, ellei joitain toimintoja yhdistetä lähipalveluperiaatteella paikallisesti. Salo, Loimaa ja Uusikaupunki tulevat jatkossakin olemaan omien alueidensa keskuksia ja mielestäni perustellusti kokoamaan niiden alueiden palveluja.