Kotihoito on aliresursoitua ja tämä voi johtaa turvattomuuden tunteeseen kotona. Tätä kautta laitospaikka tulee aiemmin vastaan, mikä taas on huomattavasti kalliimpi vaihtoehto. Kotona asumisen mahdollistavan kotihoidon laatukriteereitä tulee nostaa ja hoitohenkilöresursseja on lisättävä. Samalla on panostettava ennemminkin kuntouttaviin intervallipaikkoihin kuin palvelukotipaikkojen lisäämiseen. Näin vältytään joutumasta liian aikaisin laitoshoitoon.

Turussa ainakin pitkäaikaista laitoshoitoa on vähennetty liikaa ja kotihoidossa on liian huonokuntoisia ikääntyneitä. Tämän heikkokuntoisimman osan kotihoito tulee jo vaativuudessaan kalliimmaksi kuin ympärivuorokautisessa laitosmuotoisessa yksikössä asuminen.

Kotihoidon ja laitosmuotoisen asumisen sijaan tulisi lisätä välimuotoista asumista, mitä palveluvalikoimassa on vielä aivan liian vähän. Tästä esimerkkinä yhteisöllinen senioriasuminen, missä asukkailla on mahdollisuus yhteiseen toimintaan, kuten Hollannin Hogeweykin dementiakylässä.

Jatkossa siis välimuotoista asumista (missä asuminen ja palvelut ovat erotettu toisistaan) on lisättävä ja tätä kautta jokainen palvelun tarpeessa oleva saa elämänsä siihen kohtaan riittävän avun ilman, että kustannustehokkuus kärsii liikaa sektorilla, minkä palvelutarve on kasvanut huomattavasti ja tulee vielä lähivuosikymmeninä kasvamaan räjähdysmäisesti.