Kysymys nivoutuu vahvasti resursseihin, osaavan henkilökunnan rekrytointiin sekä nykyisessä palvelujärjestelmässä olevin päällekkäisten tekemisten vähenemiseen organisaatiomuutoksen jälkeen.
Lisäksi hyvinvointialue voi mahdollistaa yksityiseen hoitoon pääsyn palvelusetelillä jonojen ja hoitovelan purkamiseksi.
Tässä kohtaa palvelusetelin arvon määrittely on erityisen oleellista, jotta palveluita tätä kautta olisi pienituloisemmankin mahdollista käyttää tilanteessa, missä hoitoon pääsyn viive aiheuttaa todennäköisesti tilanteen pahenemista. Jatkotoimenpiteitä vaativien tilanteiden kohdalla yhteistyö yksityisen ja julkisen sektorin kanssa on usein ollut liian kankeaa ja tässä on selkeä kehittämiskohde.
Yksityinen sektori on usein hyvä kirittäjä julkisille palveluille ja varsinkin digitalisaatiossa julkinen puoli on tullut auttamatta jäljessä.
Jos yksityissektori on kyennyt tähän jo reilun vuosikymmenen, niin korkea aika olisi julkisenkin puolen kehittää vastaava järjestelmä laajemmin.
Kaarinan tk:ssa mallia on menestyksekkäästi kokeiltu jo vuosia sitten. Ongelmaksi näissä tilanteissa voi tulla liian lyhyen ajan varaaminen suhteessa toivomiinsa palveluihin ja toisaalta useassa tapauksessa hoitajan vastaanotto olisi riittänyt tilanteeseen.
Palvelukuvausten määrittely on tässäkin kohtaa olennaista.