Haastavien asiakastilanteiden kohdalla yhteistä on se, ettei niitä useinkaan kyetään ratkomaan yksin sosiaalihuollon tai terveydenhuollon keinoin. Tutkitusti n. 10–20% asiakkaista tuottaa n. 80–90% palvelukustannuksista.
Sosiaalihuoltoa ja sen sisällä varsinkin lastensuojelua koskevat samat haasteet kuin hoitohenkilökuntaa – alalla on vetovoimaa, muttei pitovoimaa ja ammattilaisten rekrytointi on ollut pitkään haastavaa.
“Mitä pidempään rekrytointiongelmien annetaan lastensuojelussa jatkua, sitä pidempään monet lapset ja perheet joutuvat hädässään odottamaan avun saamista.”
“Yksi ratkaisu voisi olla mentorointi, jossa kokeneemmat työntekijät neuvovat työuransa alussa olevia työntekijöitä, jakaen niin sanottua hiljaista tietoa. Uudet työntekijät saataisiin vahvemmin sitoutettua työyhteisöön, pystyttäisiin tukemaan heidän ammatillista kehittymistään ja työssä jaksamistaan.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008500390.html
Yhdellä sosiaalityöntekijällä saisi olla vastuullaan enintään 35 lasta vuodesta 2022 alkaen ja 30 lasta vuodesta 2024 alkaen.
Tarvitaan moniammatillisia tiimejä ja työpareja jakamaan työtä ja osaamista, esimerkkinä lääkäri ja hoitaja -työpari tai sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja -työpari.
Uudistuksessa yksi tärkeimmistä asioista on mahdollistaa moniammatillisen asiakaspolun rakentuminen nykyisen pirstaloituneen mallin sijaan.
Lastensuojelun sijais- ja jälkihuolto koskettaa Suomessa vuosittain 25 000 lasta ja nuorta.
Oman lapsen saamisen myötä asia koskettaa syvemmin kuin aiemmin ja ymmärtää paremmin millaisia haasteita käytännön tasolla pikkulapsiperheissä voi olla. Myös työni kautta hankalat perhetilanteet ovat arkipäivää.
Lapsen paikka on laitosmuotoisen sijaan lähtökohtaisesti perheessä – oli se sitten biologisten vanhempien tai muiden luona.
Lastensuojelussa henkilöstömitoitukset tulee olla kunnossa, työtapa systeemistä moniammatillista työparityöskentelyä ja kotiin tuotavaa perhetyötä.
Tässä kohtaa ollaan ennaltaehkäisyn ytimessä.