Työpaineet sekä työnantajan vaihtamista harkitsevien määrä on lisääntynyt.
”Vuonna 2019 työnantajan vaihtamista harkitsi 47 prosenttia tutkimukseen vastanneista, kun vuonna 2021 vastaava luku oli 54 prosenttia. Sote-alan ammattiryhmistä korostuivat sairaanhoitajat, joista 69 prosenttia kertoi harkinneensa työantajan vaihtamista.”
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008539387.html
Jos haluamme pitää nykyisen järjestelmän toimintakykyisenä, on vaativasta ja vastuullisesta työstä maksettava asianmukainen korvaus. Liian moni on vaihtanut ja harkitsee vaihtavansa alaa. Koronankin takia paineistetulla alalla ei voida tuudittautua “tulijoita kyllä riittää” -mentaliteettiin, sillä tulijoita tarvitaan huomattavasti lisää jo nykytilanteessa ilman lähtijöitä.
Hoitajien palkkojen nostamista on pidettävä vahvasti tapetilla, vaikka se kasvattaisi kustannuksia.
Poliitikot eivät ole osapuoli palkkaneuvotteluissa, mutta vaativuusluokkien tarkistaminen ja tätä kautta järkevien lisäpalkkioiden määrittely kuuluu keinovalikoimaan. Tällaisia linjauksia olemme Turussa sotelautakunnassa tehneet, viimeksi lastensuojelun sekä kotihoidon osalta.
Uudistuksen yhteydessä tulee joka tapauksessa palkkaharmonisaatio ja tämän jälkeen tilannetta tarvitsee kokonaisuutena tarkastella uudestaan.
Palkan ohella monelle ovat kuitenkin hoitotyössä oleellista työolosuhteet – pystyykö työtä tekemään oman ammattietiikkansa mukaisesti vai jääkö kiireessä kaikki vaikuttava ihmiskontakti liian ohueksi.
Vaadittavien työntekijöiden määrä ympärivuorokautisessa hoivassa nousi vuodenvaihteessa nykyisestä 0,55 työntekijästä asiakasta kohti 0,6:een. Vuonna 2023 henkilöstömitoitus on 0,7 työntekijää asiakasta kohti.
Tätä kautta osaltaan työkuormitus tietyissä pisteissä helpottaa – kunhan saadaan rekryttyä tekijöitä niihin. Tarvittaessa pitää lisätä koulutusmääriä sekä panostaa nopeaan täydennyskoulutukseen alalle palaamiseksi.
Työhyvinvointia ja siten alan houkuttelevuutta pitää edistää käynnistämällä valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan ”hyvän työn edellytysten ohjelma”.
Hyvinvointialueen tulee myös aktiivisesti edistää rekrytointeja EU:n ulkopuolelta työntekijäpulan paikkaamiseksi.
Kaikki keinot rekrytoida lisää osaavaa väkeä tulee ottaa käyttöön. Ulkomailta tulevien kielivaatimuksista ei kuitenkaan tule tinkiä, sillä kyseessä on potilasturvallisuus. Kielikoulutuksen tasoa täytyy tarkastella ja harkita näyttökoetta kansainvälisten rekrytointien helpottamiseksi.
Yleisellä tasolla tulisi hyvin tarkkaan miettiä jatkossa missä kaikissa työtehtävissä tarvitaan korkeakoulututkintoa.
Korkeasti koulutettuja ammattilaisia on ajankohtaisesti haastavaa rekrytoida sotealalle, joten pätevyysvaatimuksia suhteessa erinäisiin työtehtäviin tulisi tarkistaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa tärkein kohde on palvelunsaaja. Täytyy siis muistaa, että hoitotyön ammattilaisen tulee lähtökohtaisesti tehdä hoitotyötä ja tämän tukitoimien, kuten ruokahuollon, teknisen tuen ja laitoshuollon ammattilaisen tulee päästä tekemään oman alansa työtehtäviä, eikä vaatimuksena ole se, ettei näiden alojen henkilöitä palkata kuluja säästääkseen ja tuoteta tukipalveluita hoitajien tekeminä.