Sähköisiä palveluita ja varsinkin etävastaanottoa kohtaan on paljon ennakkoluuloja, mutta suurin osa ihmisistä, jotka näitä ovat päässeet käyttämään ovat olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Etälääketiede tulee myös jatkossa kehittymään mm. laitteiden sekä järjestelmien tullessa entistä käyttäjäystävällisemmiksi. Digitalisaation ei tässä kontekstissa kuitenkaan tule korvata aitoa ihmiskontaktia.
Ikääntyneiden kykyä omaksua uusia asioita ei tulisi myöskään vähätellä. Yksilölliset erot ovat suuria ja varsinkin osalle – kunhan ylittää sen ensimmäisen kynnyksen – uudet tavat rutinoituvat kohtalaisen nopeasti. Tärkeää on myös sovellusten kehittäminen ikäystävällisiksi, jotta ikääntyneet pystyvät käyttämään niitä kokematta “digiahdistusta”. Myös lähipalvelua on kuitenkin oltava saatavilla ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta voi etäpalveluita käyttää.
Helsingin Sanomat esitteli hiljattain menestystarinaa Kainuusta: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008435094.html
”Kuusi lääkäriä olisi tarvittu lisää, jos olisi pyritty jonottomuuteen entisellä mallilla.”
”Varalta otettujen röntgenkuvien määrä on pienentynyt paljon, samoin kuin sellaisten laboratoriotutkimusten, joita on teetetty, kun ei ole tunnettu potilasta. Kustannusten kova nousu on saatu taittumaan ja vähän laskemaankin.”
Iäkkäiden ja monisairaiden kohdalla asia voi kuitenkin olla toisin: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008533304.html
“Etävastaanotoilla ohitetaan keskeisiä vaiheita sairauksien diagnostiikassa. Hyvin tärkeä osa diagnostiikkaa on potilaan fyysinen tutkiminen. Sen ja oirekuvauksen perusteella muodostuu käsitys vaivan syystä ja potilaan kokonaistilanteesta. Näiden pohjalta arvioidaan lisätutkimusten tarve ja hoitovaihtoehdot. Terveysongelman arviointi etänä johtaa oletuksiin sekä epävarmuuden ja virhediagnoosien lisääntymiseen.”
Pitkässä juoksussa tutkitusti hyödyllistä on hoitovastaavan nimeäminen potilaalle – näin on toimittu jo aiemmin omalääkärijärjestelmässä.