Maan suurin yksittäinen organisaatiomuutos on edessä, missä mm. sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta ja kuntien omistamilta sairaanhoitopiireiltä perustettaville hyvinvointialueille.
Kysymys on erittäin haastava tilanteessa, missä väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa jatkuvasti. Rahat tulevat olemaan jatkossa entistä tiukemmalla ja palvelutasoa täytyy arvioida joka sektorilla tarkasti, sillä rahat eivät yksinkertaisesti tule riittämään nykyisen mallisella väestöpyramidilla sekä nykyisellä tavalla tuottaa palveluita.
Ennaltaehkäisy on se mistä helposti lähdetään ensimmäisenä karsimaan, sillä korjaavat palvelut täytyy lakisääteisesti joka tapauksessa hoitaa.
Tämä kuitenkin aiheuttaa viheliäistä kierrettä, missä korjaavia palveluita tarvitaan entistä enemmän. Siksi myös verojen korotus täytyy pitää keinovalikoimassa, ellemme halua täysin romuttaa nykyistä järjestelmää.
Julkisen talouden tasapainottaminen on nyt aloitettu suuri rakenneuudistus, mikä käynnistysvaiheessa kuitenkin tulee maksamaan. Palveluja on kuitenkin aina muutettava olosuhteiden muuttuessa. Palvelut elävät ajassa tarpeiden mukaan eli uusia tulee ja joistakin vanhoista täytyy luopua uusien palvelujen rahoittamiseksi. Pakkotilanteessa veronkorotusten kohdalla asiaa tulee tarkastella kokonaisuutena niin etteivät korotukset heikennä entisestään pieni- ja keskituloisten asemaa.
Talouden laskusuhdanteessa valtion pitää myös tehdä julkisia investointeja. Hätiköiden tehdyt säästöt voivat vaarantaa työllisyyden ja hidastaa laskusuhdanteesta toipumista. Progressiivinen verotus on tähän tasapuolisin keino. Taloudellisesti hyvänä aikana valtion taas on lyhennettävä velkaa ja kerättävä rahaa säästöön huonoja aikoja varten. Kuitenkin myös palvelutuotannon puolella voidaan saada merkittäviä säästöjä aikaan rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisen sekä vaikuttavuuden lisäämisen kautta.
Verojen korotuksen tulee aina olla viimeinen vaihtoehto, ellei muuten ole saatu kokonaisuutta järkeistettyä ja tehostettua. Ajankohtaisesti kuitenkin mm. Turussa on pitkään alibudjetoitu hyvinvointipalvelumenoja, joten lähtökohtaisesti jos halutaan saada järjestelmä toimimaan, tarvitaan siihen myös lisärahoitusta. Sosiaali- ja terveysalalle on vetovoimaa, mutta pitovoima puuttuu. Työntekijät eivät liian monessa paikassa jaksa nykyisellä työkuormituksella ja palkat ovat suuressa määrin liian matalia pitääkseen ihmisiä näillä aloilla. Koronankin takia on jäänyt paljon hoitovelkaa, minkä kiinnikurominen tulee viemään aikaa.
Kuuntelusuosituksena “Hoivan hinta” Yle Areenan “Mikä maksaa?” podcastista.
Minkään toiminnan kehittäminen ei aidosti onnistu hyvin, ellei siihen ensin panosta resursseja ja sitten seuraa niiden tuloksia. Maan suurimman yksittäisen organisaatiomuutoksen ollessa kyseessä, kannattaa ensin rauhassa katsoa läpi uudistuksen suurimmat aallokot ja vasta sitten tehdä mahdollisia leikkauksia, sillä hätiköidyt ratkaisut voivat tulla myöhemmin hyvin kalliiksi.