Perusterveydenhuoltoa ei ole resursoitu riittävästi ja se näkyy terveyskeskuksissa liian isosti mm. yksinäisyyden ja osattomuuden aiheuttamien haasteiden takia toistuviin hoitoon hakeutumisiin liian usein sekundaarisista syistä.
Tulevan sote-uudistuksen menestys tulee riippumaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation onnistumisesta.
Varsinkin psykiatrialla työskennellään näiden kaikkien rajapinnassa ja palvelut tulee nähdä toisiaan tukevina kokonaisuuksina.
Meillä on huomattava määrä tehokkaiksi todettuja hoitomalleja mielenterveys- ja päihdetyössä, mutta näitä päästään usein käyttämään auttamattomasti liian myöhään ja tällöin niiden vaikuttavuus kärsii oleellisesti.
Tyks neuropsykiatrialla toimiva neuromodulaatioyksikkö (ECT-hoito, sarjamagneettistimulaatiohoito, ketamiini-infuusiosarjat sekä tasavirtastimulaatiohoito) on muiden psykiatrian linjojen ohella liian kuormittunut ja hyvän ennusteen omaavaa masennustakaan ei päästä tarpeeksi ajoissa tehokkaasti hoitamaan.
Jos saamme resursoitua perustason mielenterveys- ja päihdepalvelut maakunnallisesti kysynnän vaatimalle tasolle, niin lähtötilanteessa meillä olisi mahdollisuus luoda jotain uutta ja vaikuttavaa.
Miten palveluja sitten voitaisiin kehittää?
Perusterveydenhuollon näkökulmasta jokaisella psykiatrian erityislinjalla tulisi olla matalan kynnyksen “kuuman linjan” konsultit. Tiedon määrä on lisääntynyt merkittävästi lähivuosikymmeninä ja entistä enemmän erikoisosaaminen hajaantuu kentällä.
Erilaiset ryhmämuotoiset toiminnot, kuten “keho ja mieli” sekä “arkeen voimaa” ryhmät soveltuvat paljon palveluja käyttäville ja ovat organisaation näkökulmasta kustannustehokkaita hoitomuotoja.
Tulevissa rakennusprojekteissa tulee ottaa huomioon myös kolmannen sektorin järjestöjen, omaisten, vertaistuen sekä kokemusasiantuntijoiden rooli kokonaisuudessa ja varata yhteiskäyttöön soveltuvaa tilaa esim. päivittäin vaihtuvaan toimintaan. Tilojen käyttöastetta voidaan lisätä myös ilta-aikaan tapahtuvan toiminnan lisäämisellä.
Opiaattikorvaushoitoon tulisi saada maakunnalliset linjaukset, jotta hoito olisi tasapuolista ja ettei turha sekundaarihyödyn tavoittelu katkaise hoitosuhteita.
Turun psykiatrialla ennen fuusiota Tyks psykiatriaan toiminut päiväosasto A5 vastasi tehokkaasti ja nopeasti vaativista tutkimusjaksoista ja toimintakyvyn arvioista. Tämän tyyppinen yksikkö puuttuu erikoissairaanhoidon palvelukokonaisuudesta.
Lisäksi pohdinnassa on ollut akuuttivastaanotto-osasto, missä lähtökohtaisesti oltaisiin maksimissaan 3 vuorokautta ja siirryttäisiin eteenpäin toiselle osastolle, mikäli edelleen osastohoidon tarvetta.
Lobata voi myös oppilaitosten suuntaan tulevasta organisaatiosta. Ainakin lääkärin sekä sairaanhoitajan peruskoulutukseen tulisi liittää laajemmin vuorovaikutuskurssi, jossa haastavia vuorovaikutustilanteita pystyisi simuloimaan. Tätä kautta madallettaisiin kynnystä hakeutua mielenterveys- ja päihdepuolelle, jos valmiiksi olisi työkaluja psykiatriseen työskentelyyn.
Mielenterveys- ja riippuvuusongelmien yhdistyessä ei aina osata nähdä kokonaisuutta, vaan keskitytään liikaa yhteen asiaan. Varsinkin riippuvuussairauksien ymmärrystä tulisi lisätä mielenterveyspuolella ja käyttää yhtä aikaa tehokkaiksi todettuja hoitomalleja.
Hoitotakuu on ulotettava myös vieroitushoitoon pääsyyn.
Asumispalveluyksikköihin tulisi luoda yksilölliset kuntoutumistavoitteet, mikäli sairaus ei ole selvästi krooninen ja etenevä.
Vaikka Turun psykiatrian aikaista Kupittaalla ollutta työpajatoimintaa ja taide- tai musiikkiryhmiä ei nähty enää Tyks psykiatrian fuusion jälkeen erikoissairaanhoitoon kuuluvina kokonaisuuksina, on tällaiselle toiminnalle syrjäytymisriskissä oleville huomattavaa kysyntää lähellä muuta psykiatrista hoitoa. Kokonaisvaltainen hoito tilanteessa, missä ihminen ei koe pystyvänsä tekemään juurikaan mitään vaatii moniammatillista ja kaikki elämän osa-alueet huomioon ottavaa hoito-otetta.
Varsinais-Suomessa tulisi ottaa mallia parhaista paikallisista käytänteistä ja levittää näitä muualle.
Kaarinan terveyskeskuksen mielenterveys- ja päihdeyksikkö Vintti ja sen kumppani toimintakeskus Touko, missä työpajatoiminnan sekä puutarhan ohella on keittiötoimintaa ja näissä pystyy kuntouttavaa työtoimintaa toteuttamaan sosiaalisen kuntoutuksen ohella.
Tähän perusterveydenhuollon yksikön kokonaisuuteen kuuluvat lääkärin, psykiatristen sairaanhoitajien (etäyhteydet, vastaanottotoiminta ja korvaushoito), neuropsykiatrisia tutkimuksia tekevien psykologien ohella myös kotiintuotavat palvelut, asumisohjaus sekä sosiaalityöntekijä.
Ollakseen henkilöstörakenteeltaan kattava, puuttuu kokonaisuudesta vain toimintaterapeutti, joka voisi tehdä kattavaa toimintakyvyn arviota, tarjota toimintaterapiajaksoja ja osaltaan vetää ryhmämuotoista toimintaa.
Monipuolisuuden suhteen myös nepsy-valmentajan osaaminen olisi hyvä jollain ammattilaisella olla.
Tämän tyyppisiä kokonaisuuksia tulisi olla seudullisesti useampia.
Näiden asioiden ohella meidän tulee antaa terapiatakuu ja kohdistaa resursseja lyhytterapioihin.
Työnantajataho voi vaikuttaa työssä viihtyvyyteen sekä pysyvyyteen mt- ja päihdepuolella mm. erityisen vaativissa tehtävissä toimivien yksilötyönohjauksella, mahdollisimman joustavilla osa-aikatyön mahdollisuuksilla sekä etätyömahdollisuuksia tukemalla.