Saatesanat:
Tulin valituksi TYYn edustajiston puheenjohtajaksi 3.12.2015 edustajiston järjestäytymiskokouksessa ja tämä toi mukanaan muutamia velvollisuuksia. Itse tämän kokouksen aikana puheenjohtajana toimiminen tuli hieman yllätyksenä, sillä ensimmäistä kertaa pääsin toimimaan varsinaisessa puheenjohtajan roolissa. Kokous saatiin kuitenkin hyvin naputeltua kasaan.

Itsenäisyyspäivänä järjestetään aina turkulaisten korkeakouluopiskelijoiden yhteinen soihtukulkue sankarihaudoille missä ylioppilas- ja opiskelijakuntien puheenjohtajat laskevat seppeleen haudalle ja pitävät puheet. Puheen laatiminen tuli siis myös hieman lyhyellä varoitusajalla.

”Nimeni on Lassi Laine ja toimin Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana seuraavat kaksi vuotta. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja viidennen vuoden lääketieteen opiskelija. Saman jatkumon alkupäähän – lähes kymmenen vuotta sitten kuuluu lääkintämiehen koulutus Säkylän Huovinrinteellä – Porin prikaatissa.

Menemällä ajassa taaksepäin yli 70 vuotta – päästään toiseen maailmansotaan. Toisessa maailmansodassa surmansa saaminen – ei ollut toisenlaista – kuin missään muussakaan sodassa. Huomattavaa eroa esimerkiksi 1800-luvun sotiin – oli kuitenkin havaittavissa haavoittuneiden selviytymisen osalta. 1800-luvulla yli 50 prosenttia haavoittuneista jotka saatiin toimitettua sairaalaan kuolivat. Ensimmäisessä maailmansodassa luku oli 8 prosenttia – ja toisessa maailmansodassa enää 4.

Yhtenä suurimmista syistä näiden lukujen pienenemiseen arvioidaan olevan aika. Aika jona haavoittunut saadaan tehokkaan hoidon äärelle. Tässä olivat avainroolissa lääkintään erikoistuneet joukot jotka pystyivät antamaan ensiavun paikan päällä – ja ennalta sovitut hoitoketjut jotka palvelivat tehokkainta vetäytymistä taistelukentältä.

Tieteen ja tutkimuksen kautta löytyivät tuolloin myös sulfa ja penisilliini. Kirurgiset tekniikat olivat myös kehittyneet ja ainoana vaihtoehtona ei ollut koko raajan amputaatio. Lääketiede on ottanut monta harppausta tästäkin eteenpäin. Ja varsinkin näin rauhan aikana meillä on mahdollisuudet turvata yhä suuremman ihmismäärän hyvinvointi kuin koskaan.

Sotia – on käyty ainakin niin kauan – kuin ihmiset ovat muodostaneet monimutkaisia sosiaalisia yhteisöjä, – väestön tiheys on kasvanut – ja tullut kilpailua resursseista. Yksimielisyyttä sotien takana olevista motiiveista ei ole löytynyt, mutta syyt voivat olla muun muassa olla taloudellisia, uskonnollisia tai vallanhaluisia.

Yksilötasolla hollantilaisen psykoanalyytikon Joost Meerloon mukaan: ”sota on usein sisäisen vihan massiivista purkautumista, jossa ihmiskunnan sisäiset pelot johtavat massatuhoon”. Näin ollen sota voi joskus olla keino jolla ihmisen oma turhautuminen kyvyttömyyteensä – tulla oman itsensä herraksi – ilmenee ja väliaikaisesti helpottuu – vapauttamalla tuhoavaa käytöstä toisia kohtaan.

Tällä hetkellä keskustelun polarisoituminen ja vähintäänkin sosiaalisessa mediassa oleva jännite – on jo näyttänyt purkautumisen merkkejä. Nykyajan ongelmat eivät kuitenkaan ratkea ainoastaan tarttumalla aseisiin – vaan ovat selvästi monitahoisempia. Vaikka helppoja ratkaisuja ei ole näkyvissä – itse ainakin idealistina uskon – että ne selätetään tiedon ja tieteen avulla.

Kuten lääkintämiehet sodassa – monesti oman henkensä uhalla tulivat toverin avuksi – tämän haavoittuessa – on myös meillä velvollisuus auttaa lähimpiämme – vaikka se vaatisi uhrausta omasta ajastamme – tai jostakin saavutetusta etuudesta.

Meitä tämän hetken hyväosaisia ei ole laitettu selkä seinää vasten henkemme uhalla. Meille on annettu mahdollisuus valita. Meillä on mahdollisuus valita taistelemmeko tasa-arvon, solidaarisuuden ja hyvinvoinnin eteen. Vai käytämmekö elämämme sulkien silmämme epäoikeudenmukaisuudelta ja epätasa-arvolta?

Kunnioittakaamme – niitä jotka ovat tehneet sen suurimman uhrauksen – ja olkaamme itse myös valmiita – antamaan omastamme.

Kiitos.”