Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmasta:
”Tulevaisuudesta ei pidä leikata, siksi panostamme kouluihin ja päiväkoteihin. Varhaiskasvatus ja peruskoulu antavat tärkeät eväät lasten ja nuorten hyvään tulevaisuuteen. Haluamme, että kouluissa viihdytään, oppilasryhmiä ei kasvateta ja kiusaaminen loppuu.”
Kiusaaminen ja syrjiminen ovat ilmiöitä, jotka ovat helposti mukana kaikessa ryhmädynamiikassa. Näihin ryhmädynamiikkaan liittyviin ilmiöihin voidaan puuttua sekä päiväkodeissa että kouluissa ainoastaan jos opettajat ja päivähoitajat ymmärtävät näitä ilmiöitä – varhaiskasvatuksen lisäkoulutukseen on panostettava myös työpaikoilla.
Sipilän hallituksen esitys ryhmäkokojen kasvattamisesta yli 3-vuotiaiden lasten kohdalla lisäisi tätä epätoivottavaa kehitystä mm. tulevaisuudessa oppimisvaikeuksien lisääntymisellä. Paine kasvattaa ryhmäkokoja haittaisi etenkin niitä lapsia, jotka varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta eniten hyötyvät ja sitä tarvitsevat. Tämä muutos myös kuormittaisi jo entisestään lujilla olevaa päivähoitohenkilökuntaa. Näiden ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi tarvitaan aikaa, jotta niihin voi puuttua. Kyse on kuitenkin koko varhaiskasvatuksen merkityksestä ja siitä miten meidän ”tulevaisuuden toivomme” kasvavat aikuisuuteen.
Sipilän hallituksen lakiesityksessä myös subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattaisiin niiden lasten osalta, jonka toinen vanhempi on kotona. Ajatuksena resurssien säästäminen. Ongelmia tästä päästä säästämisessä muodostuu parikin. Kotona oleva vanhempi harvemmin vain laiskuuttaan viettää aikaa kotonaan. Heikossa työllisyystilanteessa työn etsiminen, tukiviidakossa rämpiminen sekä oman alansa tietotaidon ylläpitäminen vaativat kaikki aikaa. Jos näihin ei tarjota mahdollisuutta kotona olevalle vanhemmalle, on syrjäytymiskierre valmis alkamaan.
Näkisin että lapsella on myös oikeus saada olla vertaistensa seurassa samassa aikaikkunassa kuin muutkin. Tämä pitää yllä normaalia ryhmäytymiskehitystä ja välttää leimautumista. Kotikasvatus on tietenkin asia erikseen ja tällöin voi helpommin olettaa vanhemmilla olevan resursseja ryhmäyttää lastaan/lapsiaan muissa yhteyksissä. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujilla eivät resurssit riitä tämän kaiken ylläpitämiseen jos halutaan vielä puhua kuntoutumisesta. Se minkälaisia psykiatrisia hoitoja tai resursseja meillä on, menee täysin hukkaan jos yhteiskunnan rakenteet ympärillämme eivät tue kuntoutumista.
