Henkilöstö, järjestöt sekä kokemusasiantuntijat tulee ottaa mukaan muutosten suunnitteluun ja toteuttamiseen heti alusta alkaen. Työntekijät tietävät parhaiten työnsä sisällön ja tarkoituksenmukaiset tavat toimia. Osallistaminen myös motivoi henkilöstöä. Järjestökenttä näkee organisaation ulkopuolelta haasteet ja kokemusasiantuntijat asiakkaiden, potilaiden sekä kuntoutujien näkökulmasta kipukohdat palveluketjuissa.
Hyvinvointialueita ja kuntia tulee velvoittaa tunnistamaan järjestölähtöiset toimintamuodot alueellaan ja turvaamaan niiden toimintaedellytykset.
- Järjestöjen rahoituksen varmistaminen
- Järjestöjen avustusrahoituksen lisäksi keskeistä on järjestölähtöisen palvelutuotannon säilyminen (taataan tekemällä tarvittavat muutokset myös hankintalakiin)
Varsin moni järjestö elää kohtuullisen niukkojen resurssien arkea jota mm. tulevat STEA leikkaukset huolestuttavat. STEA avustusten ohella kuntien järjestöille myöntämät avustukset ovat näille elinehtona toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta. Erittäin tärkeää on, että tuleva hyvinvointialue kartoittaa kaikki ne toiminnot, joissa se tekee sote-yhteistyötä kunnan tai sairaanhoitopiirin kanssa ja ilman katkoksia turvaa toiminnan jatkuvuuden.
Yhdistyspohjalta tehdään paljon sellaista sote-toimintaa, joka on ollut täysin riippuvainen kunnan suorasta tuesta esim. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Ensi- ja Turvakoti ry tai vaikka A-Klinikkasäätiö vain joitakin mainitakseni.
Kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyö korostuu erityisesti lasten, nuorten ja lapsiperheiden kohdalla, jotta voidaan turvata tiedon kulku ja moniammatillinen yhteistyö niin sivistyspalveluiden kuin sote-palveluiden taholta, lapsen ja perheen tueksi.
Elämälaatukysymysten esiin nostaminen on myös tärkeää, sillä moni asiakas ja potilas kohdataan sosiaali- ja terveydenhuollossa “vain” tietystä näkökulmasta. Sote-uudistusta on viety eteenpäin hyvin terveyspuolipainotteisesti. Esimerkkinä käytetään lähes poikkeuksetta lääkäriin pääsyn tarvetta, vaikka sote-kentällä on lukuisia muita ammattilaisia turvaamassa ihmisten hyvinvointia, ja monella ihmisellä, jonka hyvinvointi on uhattuna, ei edes välttämättä ole tarvetta terveydenhuollon ammattilaisen kohtaamiseen.