Saatesanat:
Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) on vuonna 1922 perustettu Turun yliopiston opiskelijoiden etu- ja palvelujärjestö, johon jokainen Turun yliopiston perustutkinto-opiskelija automaattisesti kuuluu. Jäseniä TYYssä on yhteensä noin 15 000. TYY toteuttaa edunvalvontaa koulutus-, sosiaalipoliittisissa ja kansainvälisissä asioissa sekä yliopistolla, kaupungissa että valtakunnallisella tasolla. TYY tarjoaa myös jäsenilleen opiskelija-, kulttuuri- ja liikuntapalveluita sekä järjestöilleen järjestö- ja tukipalveluita.
Marraskuussa ylioppilaskunta juhlistaa perinteisesti perustamisensa vuosipäivää. Vuosijuhlaillallinen ja sitä edeltävä cocktail-tilaisuus muodostavat TYYn vuoden juhlavimman päivän.
TYYn edustajiston puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu antaa tervehdys juhlien alkajaisiksi. Näin jälkikäteen tarkasteltuna huomaan pientä kaavaa antamissani puheissa, ne ovat usein henkilökohtaisia eivätkä kovin kevyitä. Tämä heijastelee varmasti jossain määrin myös omaa persoonallisuutta.
”Arvon ylioppilaskunnan jäsenet, kutsuvieraat ja kunniavieras.
Me olemme etuoikeutettuja.
Nykyään meidän ei tarvitse katsoa kauas nähdäksemme pakolaiskriisin, maahanmuuton, sen vastareaktion ja globalisaation, joka syö keskiluokan toimeentuloa ja lisää eriarvoisuutta ympärillämme.
(Jos me haluamme nähdä näitä asioita.)
Ennen USA:n presidenttivaaleja ja siitä syntynyttä laajempaa ja vakavampaa keskustelua suurimmat ongelmat ja verenpaineen nostattajat opiskelijan arjessa tuntuivat olevan Vatselankadun parkkipaikat ja Assarin salaattilautaset.
Eilen juttelin virolaisen kollegan kanssa, joka on täällä Suomessa erikoistumassa. Nuorena ihmisenä häneltä on monessa paikkaa kysytty opiskelijakorttia. Hän oli kohtalaisen ihmeissään kun kerroin Matkahuollon sekä VR:n opiskelija-alennuksista. Taas hetkeksi omat silmät aukesivat sille miten hyvin meillä asiat ovat. Vaikutusta tehdäkseen ei tarvinnut mainita opiskelijaruokailua tai YTHS:sää.
Nämä ja muut saavutetut edut ovat aktiivisen vaikuttamisen ja lobbaamisen tulosta.
Nämä saavutetut etuudet voivat myös kadota.
Varsinkin - ilman jatkuvaa läsnäoloa, niissä pöydissä, missä näitä keskusteluja käydään – tai vähintäänkin niiden välittömässä läheisyydessä.
Se ei ole onnistunut ilman ylioppilaskuntia. Ilman että voidaan puhua kaikkien opiskelijoiden äänellä.
Meille on vuosien ja vuosikymmenten saatossa muodostuneet vahvat rakenteet ylioppilaskunnalle - ja - valtakunnalliselle opiskelijavaikuttamiselle.
En ole aina ollut täysin vilpittömästi tätä mieltä.
Hieman pitää aina epäillä, hieman pitää aina kapinoida. Se kuuluu nuoruuteen. Se kuuluu kriittiseen kansalaisuuteen.
Itse olen aikani epäillyt, kapinoinut ja kritisoinut.
Minulle. Tämä ylioppilaskunta, on kuitenkin näyttänyt kyvykkyytensä. Niin monella tasolla.
Epäilyn ja kapinoinnin jälkeen olen nykyään sen puolustaja.
Meillä on tällä hetkellä ylioppilaskunnassa kriittinen, mutta avoimesti keskusteleva edustajisto, motivoitunut hallitus ja muut vapaaehtoiset aktiivit, osaavat ja asiantuntevat työntekijät eikä vähimpänä meidän oma jodel-julkkis Rauli Elenius!
Jatkoilla voi sitten taas kysyä ”Mitä mieltä ootte: onko TYYn pääsihteeri kuuma?”
Me olemme globaalissa mielessä etuoikeutettuja samalla ollen yhteiskunnan mittakaavassa heikossa asemassa. Ja se asema on jatkuvassa muutoksessa. Aiemmin korkeakoulututkinto takasi varman ja hyvän toimeentulon, tällä hetkellä meidän opiskeluaikainen asema on aiempaan nähden kohtalaisen hyvä.
Se vaatii huomattavaa mielikuvitusta että voisi asettua keski-ikäisen poliitikon saappaisiin, joka hyvätahtoisesti näkee opiskelijat erityistäkin erityisempänä ryhmänä, minkä etuuksia pitää vaalia – samalla kun hihasta on vaikkapa nykimässä potilasjärjestön edustaja liittyen lääkekorvattavuuteen tai varhaiskasvatuksen asiantuntija ryhmäkokojen vaikutuksesta tulevien sukupolvien kehitykseen.
Toisaalta tämän henkilön pitää myös ottaa huomioon yrittäjyyden tukeminen ja yritysten toiminnan mahdollistaminen, jotta olisi niitä veroeuroja mitä jakaa.
Meillä on asiat hyvin, mutta se voi muuttua.
Kiitos että olette osa tätä liikettä.
Minun elämässä heikossa asemassa olevien puolustaminen ei jää tähän ja olen jatkossakin valmis taistelemaan oikeaksi näkemieni asioiden puolesta.
Kiitos. Kiitos niille jotka ovat tukeneet minua ja kiitos kaikille jotka tekevät vastaavaa omissa viiteryhmissään. Vähemmän etuoikeutettujen puolesta. Yhteisen hyvän vuoksi.
Kiitos.”