Saatesanat:
Edustajistourani aikana saanut kohdata monenlaisia ihmisiä eri tiedekunnista – monesti myös tiedekuntansa sosiaalisimpia ja fiksuimpia tyyppejä. Monet keskustelut ovat avartaneet omaa maailmankuvaani ja saaneet minut ajattelemaan asioista uudella tavalla. Uusista näkökulmista.
Lähtökohtaisesti haluan ajatella itseni suhtautuvan melko humaanisti moneenkin asiaan – se on toiminut kasvatusalustana ja vastaanottimena kaikelle mitä olen näiden vuosien aikana oppinut TYYn edustajistossa. Tämä puhe osaltaan heijastelee sosiologisesta näkökulmasta oppimiani asioita yhdistettynä maailmankuvaani ja mielipiteisiini.
”Mä olen Lassi Laine ja toimin Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana vielä seuraavan vuoden ja kiitän tästä tilaisuudesta sanoa muutaman sanan.
Lähiaikoina mediassa on puhututtanut Suomen leijona. Kansallissymboli herättää aina tunteita ja muodostaa merkitysten taistelukentän.
Mun ensimmäinen kosketus leijonariipuksiin oli – yllätys, yllätys – yläasteella. Jo tuolloin viisitoista vuotta sitten leijonasymbolilla tuntui olevan hieman negatiivinen konnotaatio.
Mä koin silloin että ne jotka käyttivät leinoriipusta olivat ne, joilla on valtaa muihin nähden. Ne koulun kiusaajat ja pahikset. Vihaiset kantasuomalaiset jotka eivät tulleet parhaista oloista. Ne jotka saivat voimaa ja yhdenkuuluvuuden tunnetta jostain itseä ja omaa lähipiiriä suuremmasta ajatuksesta.
Vasta myöhemmin on löytänyt sanoja näille tunteille. Jälkikäteen sanallistaisin näitä tunteita erilaisuuden vieroksumisena, yhtenäisyyskulttuurin vaatimuksena, suvaitsemattomuutena, sisäänpäin kääntyneenä nationalistisena tunteena. Jotain millä yhdistyessään on valtaa ja voimaa suhteessa muihin. Ne Kastun yläasteen käytävät toimivat vertauskuvana sille mitä ympärillämme – kaduilla ja internetissä – tapahtuu tällä hetkellä.
Tätä ilmiötä on erittäin tärkeä ymmärtää. Mistä se kumpuaa ja mitä se merkitsee niille jotka ovat sen sisällä. Ilman ymmärrystä ei asiaan voi vaikuttaa.
Ilmiön hyväksyminen on toinen asia.
Ilmiön hyväksyminen mitataan poliittisissa päätöksissä.
Aktivisti Jimi Karttusen kuoleman jälkeen äärijärjestöt luvattiin ottaa tarkkailuun. Silti tänään Helsingin keskustassa marssii Pohjoismainen vastarintaliike. Itsenäisyyden ja suomalaisuuden tärkeimpänä päivänä antaen negatiivisen sävyn kaikille soihtukulkueille. Veteraanien ja sotiemme neuvottelijasankareiden saavutukset vedetään oman aatteen keppihevosiksi.
Poliittisia tekoja vaaditaan tämän lisäksi lainsäädännössä. Rasismin saaminen rikoslakiin ei rajoita sananvapautta. Se lisää ihmisten vapautta – olla oma itsensä. Rasismi, viha ja sisäänpäin kääntyminen eivät ole osa minun suomalaisuutta. Osana kansainvälisessä maailmassa toimiminen on. Myös kansainvälisyyden eteen vaaditaan tekoja.
Kansainvälisyys opiskelumaailmassa on kokenut kovan kolauksen EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen muodossa. Tulevat stipendijärjestelmät eivät selvitysten mukaan tuo ollenkaan säästöjä – syyt ovat olleet poliittiset. Populismi voitti.
Ylioppilaskunnan tasolla voimme kuitenkin vaikuttaa tähän. Se millaisena arvona kansainvälisyyden näemme, täytyy näkyä toiminnassamme, päätöksissämme. Resurssien jakamisessa.
Tulevaisuus on globaali ja moniarvoinen. Nykyhetki on globaali ja moniarvoinen. Mitä kauemmin pyristelemme tätä muutosta vastaan, sitä kauemmas kansakuntana jäämme kilpailussa taakse.
Soihtukulkue, suomenleijona ja Suomen lippu eivät ole nationalistien yksinoikeus. Pidetään me ylioppilaat kiinni eurooppalaisista ja universaaleista arvoista ja nähdään Suomi osana tätä kokonaisuutta. Osana yhteistä maapalloamme.
Kiitos.”